sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Mihin tuo aika lentää?

Loma oli ja loma meni. Huomenna alkaa taas arjenaherrus. Mitä on tullut tehtyä? Alkuviikosta oli melko kaunis sää ja silloin tuli lenkkeiltyä Roosan kanssa. Tuo silkkitassu vain ei suostu lenkkeilemään sateessa tai muuten märässä kelissä, joten loppuviikkoa kohden jäi tuo koiran ulkoilutus vähemmälle. Mutta käveltyä on tullut ilman koiraakin. =)

Suurimman osan ajasta taisin viettää tabletti sylissä ja neuloen tai virkaten. Eli aika erinomainen loma.

Valmista tuli tämän verran:
Pandalapaset (löytyy Ravelrystä ihan tuolla nimellä) niin ihanat! Ei kaikkein kauneinta käsialaa, mutta kyllä se käytössä tasaantuu. Tiedän tekeväni tiukkaa kirjoneuletta ja siksi ajattelin tehdä nämä 7Veljestä langasta ohjeen Nalle langan sijaan. No niistähän tuli sitten Emmalle liian suuret, mutta minulle sopivat. Se mistä olen kaikkein onnellisin näiden kanssa on se, että todellakin tein kirjoneuletta, joka on minulla mieletön mörkö. =) Lankaa kului 117g. Toiset on jo puikoilla nyt sitten sitä Nallea ja viimein tulossa Emmalle ;)
Seuraavana vauvanpeitto, joka on tehty tuon jämälankapeiton ohjeella ja reunassa ainaoikein reunus. Lankana 7Veljestä (sininen) ja nalle (harmaa) painoa 269g.
Frangiflutti huivi Fabelista, painoa 97g.
Keskeneräisistä haluaisin jakaa tämän =) CAL 2015 Yarnspirationin ja Chrochet Crowdin mysteri peitto. tulossa 20 palaa. aloitettiin yksivärisestä isoäidin neliöstä ja siihen päälle virkattiin X =) Tiistaisin ilmestyy uusi vihje. Saa nähdä mitä seuraavaksi tulee. Jos kiinnostuit niin ohjeisiin pääsee tästä. Itse teen tätä Isoveljestä.

Tätä katsoessa huokailen, että onneksi olemme muutakin tehnyt kuin vain istuneet ja olleet.

Keskiviikkona kävimme Helsingissä vanhempieni kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä. Tytöt halusivat nähdä Big Hero 6 elokuvan, joka olikin ihan hauska. Kiitos seurasta ja mahtavasta päivästä äiti ja isä =)

Perjantaina tytöt olivat vanhemmillani, kun itse kävin kahvilla Helsingissä tapaamassa ystävääni, joka on muuttamassa Saksaan. Hänen kohta 4kk vanha poikansa sai tuon vauvanpeiton. Suloinen vesseli tuo poika.

Ja aivan juuri olemme lähdössä HopLopiin. Tytöt pääsevät purkamaan vielä viimeiset energiansa ystäviensä kanssa, kun minä istun kahvion puolella siskoni ja hyvän ystäväni kanssa parantamassa maailmaa. Minä tietenkin neulon samalla villatakkia. Voiko sunnuntaita paremmin viettää?

Illan yritän sitten viettää miettien mitä vielä pitäisi aloittaa. Facen Löysäpipoisten Jyju projektissa on minulla 8 työtä valmiina, 5 kesken (jämälankapeitto, CAL 2015, villatakki, Seili-huivi ja pandalapaset) ja vielä pitäisi keksiä 7 aloitusta. Onneksi on huhtikuun loppuun aikaa aloittaa töitä, mutta pitänee tehdä vielä jotain valmiiksi, jotta pystyy ajattelemaan mitä sattuisi vielä tarvitsemaan. Ihmeellistä, sillä yleensä pää on täynnä toitä, joita haluaisi tehdä. Nyt taas ei tiedä mitä haluaisi. ;)

Mutta sen suuremmitta puheitta, erittäin hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Entäs jos

Tänään ajelin autolla aamusta töihin ja tavallisen äänenavaus-rutiinin sijasta jouduin kuuntelemaan pelkkää hiljaisuutta. Aamu- ja iltaruuhkan perus toiminto minulle on laulaminen autossa. Samalla voin syvällä mielikuvituksissani (siis kaiken todellisen huomionihan kiinnitän ajamiseen) kuvitella olevani suuri rokkistara laulamassa stadionilliselle ihailevia faneja ja tapaamassa muita julkkiksia (siis ihan totta???) No, joka tapauksessa tänään oli asia toisin. Radio päätti lopettaa yhteistyönsä eikä edes muistitikulta saanut kuulumaan mitään. Masensi...

Sitten se ajatus tuli mieleeni. Koska lapsilla on "turva-tutti, turva-riepu tai turva-unilelu" miksei minullakin voisi olla "turva-lankakerä"?

Töissä tulee aina joskus päiviä, jolloin mikään ei tunnu toimivan. Samoihin asioihin joutuu vääntämään rautalangasta vastauksia samoille ihmisille useamman kerran päivässä. (Miksi he eivät usko ensimmäisestä kerrasta?) Ja joskus vain harmittaa todella paljon jostain muusta syystä. En osaa mitään ja kaikki sortuu niskaan. Juuri noihin ajatuksiin pitäisi saada työpaikalle se "turva-lankakerä".

Lankakerän voisi sijoittaa vaikka läheiseen viherkasviin. Tuomaan uusia tuulia toimiston sisustusmaailmaan.

Tai suoraan näppäimistön päälle, ihan omien silmien alle. Rauhoittamaan läsnäolollaan.
Jos toimistosta löytyy kaapinkahva, johon aina törmätään. Niin siihen pehmusteeksi.
Tai jos haluaa asian pitää ihan omana tietonaan niin sitten sitä voi säilyttää vaikka käsilaukussaan.
Mutta "turva-lankakerän" toiminto olisi ihan siinä, että todella huonolla hetkellä sen voisi ottaa jonnekin rauhallisempaan paikkaan, vaikka vessaan, jos muutakaan paikkaa ei löydy. Sitä voisi painaa otsaa vasten, jotta voisi tuntea langan pehmeyden ja lämmön rauhoittavana. Lankaa voisi pyöritellä käsissä ja ehkä se kertoisi miksi se haluaa muotoutua, joten jos lanka huutaa haluavansa vaikka lapasiksi niin tiedossa olisi illaksi ihan mukavaa tekemistä.

Hetken päästä alkaisi huono mieli poistumaan, pulssi palautuisi normaaliksi ja verenpaine laskisi kriittisistä "nyt menee hermo"-lukemista. Pian pääsisi palaamaan takaisin töiden pariin rauhoittuneena ja uusin ideoin. Jos lanka haluaisi valmistua joksikin pitäisi vain muistaa tuoda uusi kerä takaisin töihin, jotta seuraavaa paniikkikohtausta varten olisi lankaa taas varalla.

Esitin tämän ajatuksen töissä aamulla ja sain vastaani aikamoisen naurun remakan. Tuntuu, kuin minua ei oikein ymmärretäisi siellä.  -Huokaus-

On varmaan hyvä päättää tämä seuraaviin sanoihin:
Hei, olen Pirjo. Olen lankaholisti... ;)


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Helmikuun alku


Olin Emman kanssa viime viikonloppuna helmityökurssilla ja nuori neiti näppärä teki kolme rannekorua siinä ajassa kun minä vasta harkitsin omaani. Juu, tuo ylempi on kyllä minun, mutta tulin siihen tulokseen, että tuollaisena ei toimi minulla vaan se pitää purkaa ja tehdä toisin. No hauskaa oli ja Emma osoittautui erittäin näppäräksi helmikorujen valmistajaksi. Viikon päästä olemme menossa neulojan niksit kurssille, joten katsotaan saako hän valmiiksi pari kaulahuivia siinä ajassa, kun minä luon vasta silmukat... Alan tuntemaan itseni todella vanhaksi ;)
No neulottavaa riittää, sillä kesken on tämä vauvan peitto. Kylläkin tässä vaiheessa on jo työn alla reunus, joten hyvältä näyttää
Jämälanka peitto on nyt tämän näköinen. Seuraavaksi tulee sitten enemmän sinistä. Saa nähdä millainen siitä valmiina tulee. Ja työn alla on myös kaksi huivia sekä Pandalapaset. Minä yritän nyt selättää tuota kirjoneule-mörköä elämästäni ja kun joulupallot eivät siihen auttaneet niin sitten koetetaan lapasia. Niin ja juuri nyt tarvitsen uusia lapasia niin paljon, että parempi on selättää se mörkö tai sitten sormet saavat palella kevääseen asti.

Kaikki keskeneräiset työt liittyvät Löysäpipoisten Jyju -15. Olen aloittanut vaaditusta 20:stä työstä jo 11 ja viisi niistä on jo valmiina. Ja jos aloitukset on tehtävä huhtikuun loppuun mennessä ja työt tulisi saada valmiiksi Juhannukseen mennessä niin aika hyvällä mallilla ollaan =)

Hyvää helmikuuta kaikille!