keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua



22.12.2014
Tonttukoulu kuulosti todella hyvältä idealta! Jos Wilhelmiina pystyisi opettamaan siskoilleen kotitonttu asioita niin hänhän voisi samalla perustaa vaikka kotitonttu koulun tänne. Perhe, kun tunsi tonttujen salaisuuden ja oli pitänyt sen tähänkin asti salassa muilta ihmisiltä. Joulu oli vain kahden yön päässä ja se olisi tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta heti joulun jälkeen alkaisi Wilhelmiina suunnittelemaan tonttukouluaan.

Yksi tärkeä taito kotitontulle oli kasvien hoito ja Wilhelmiinan siskot saisivat aloittaa opintonsa heti hoitamalla peheen kukkia. Samalla he opettelivat tulemaan toimeen perheen kissan ja koiran kanssa. Näin isoja eläimiä ei tonttu siskokset Linnea ja Esmeralda olleet ennen nähneetkään läheltä. Metsässä kun suurimmat eläimet olivat linnut, hiiret ja lumikkoakaan ei isoksi voinut sanoa millään.

23.12.2014
Koko talo oli täynnä hyörinää. Aamulla käytiin yhdessä kaupassa ja kaikki saivat valita omia jouluherkkujaan ja ikkunaan löytyi vielä valokranssi. Tämän jälkeen alkoi hurja viimeinen tavaroiden paikalleen vieminen. Pikainen siivous ja kuusen nouto kellarista. Wilhelmiina olisi toivonut aitoa kuusta, mutta äiti selitti, että perheen eläinten takia ei aitoa kuusta voinut tuoda. Kuusi koristeltiin ja koti oli valmis ottamaan vastaan joulun. Lapsia jännitti kurjasti huominen, mutta äidillä oli heille yllätys. Fortuna peli sai aikaan ihmettelyä ja äiti kertoi sen olevan uusin sähkötön elektroniikkapeli. Isää nauratti, mutta lapset saivat muuta ajateltavaa illaksi. Enää yksi yö jouluun.

24.12.2014
Oli jouluaatto aamu. Lapset olivat herättivät äidin innoissaan. Joulukuusen alle oli illalla laitettu lahjat odottamaan ja yön aikana sinne oli ilmestynyt vielä kaksi uutta pakettia. Äitiä hymyilytti, sillä Joulupukki oli taas kuullut äidin toiveen ja tuonut omat pakettinsa ajoissa. Perheellä oli perinne, että Joulupukin lahjat saa avata heti. Tytöt kokosivat lahja Legoja monta tuntia rauhallisesti. Wilhelmiina katseli perheen touhuja hymyillen. Kaikki oli sujunut paremmin kuin hyvin. Nyt oli aika rauhoittua Joulun viettoon, myöhemmin kerkeäisi miettiä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Wilhelmiina tiesi kuitenkin sen, nyt kun perhe tuntisi hänen salaisuutensa ei mikään olisi enää samoin tässä talossa. He olisiva ystäviä ikuisesti.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille <3

Se oli Wilhelmiinan tarina. Nyt meidän perhe siirtyy joulun viettoon ja hengähtää hetkeksi. 

Kerron kuitenkin vielä jouluyllätyksestäni. Sain kesällä idean, että haluan tehdä töihin jouluyllätyksen ja sinne meni marraskuun lopulla esittelemäni villaskukka-kasa. Sukkia kertyi lopulta 16 paria ja mukaan tuli 4 huivia, 5 tuubihuivia ja 6 paria käpypitsi korvakoruja. Näitä viimeeksi mainittuja en tietenkään kerennyt kuvaamaan ja koko touhu mensi sellaiseksi tohinaksi, että en muistanut kuvata edes valmista työpaikan keittiön pöytää. 

Ohjeeksi laitoin lapun, jossa luki säännöt : Valitse haluamasi lahja, paketoi se, liitä pakettikortti, johon viivalle kirjoitat oman nimesi, vie lahja kotiin kuusen alle ja ylläty iloiseesti aattona avatessasi sitä.

Jännitti ihan hirveästi, miten työkaverit asiaan suhtautuvat, mutta näyttivät pitävän yllätyksestä. Mietin pitkään mistä tämä idea syntyi, mutta sen johtuvan siitä, että en virallisesti osallistunut mihinkään KyJyyn tänä syksynä. Minulla on muutama edellinen mennyt ihan pieleen, kun aloitukset on jouduttu tekemään niin ajoissa, että mieli on kerennyt muuttumaan ja osa kokenut purkoosin. Nyt tälle keväälle löysin toisenlaisen projektin. Facessa oli Löysäpipoisten JyJu-15 johon viime tipassa pääsin osallistumaan. Siinä jouluyöstä juhannusyöhön pitää aloittaa 20 työtä ja viimeinen aloitus pitää tehdä  huhtikuun loppuun mennessä. Ihanaa 4 kuukautta aikaa aloittaa ja mieli saa muuttua miten monta kertaa tahansa siihen mennessä. Neljässä kuukaudessa kerkeää aloittamaan myös vaikka kuinkan monta sivuprojektia, joten kuulostaa erittäin mun malliselta jutulta. Katsotaan mitä siitä tulee.

Ensimmäistä aloitusta en veilä ole kerennyt tekemään mutta tänä iltana se lähtee. Olen suunnitellut koko syksyn jämälanka peittoa ja nyt sen aloitan tähän JyJu:n. <3

Mutta nyt, viimein, rauhallista joulua teille kaikille!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusten




14.12.2014
Wilhelmiinan mökki valmistui hienosti. Äiti mietti tapetteja sisälle ja ikkunaverhoja, mutta Wilhelmiina sanoi, että joulun jälkeen ehtii. Jouluun olisi enää 10 yötä. Oli muutakin tekemistä kuin mökin koristelu. Olihan se saanut pintaansa jo maalin ja sisälleen pienet jouluvalot.


Tyttöjä alkoi jo jännitys tulevasta juhlasta kipristellä vatsanpohjassa. Wilhelmiina sanoi heille, että nyt olisi viimeinen hetki alkaa joulusiivous. Tavarat pitäisi viedä aina takaisin paikoilleen leikin jälkeen, niin ei tarvitsisi huolehtia suuresta siivouksesta enää uudestaan. Tytöt lupasivat yrittää parhaansa. Tänään leivottaisiin pipareita. Äiti oli edellisenä päivänä tehnyt tyttöjen kanssa piparkakkutaikinanan ja pienet sormet olivat käyneet maistelemassa sieltä palasia pitkin iltaa, yötä ja aamua. Kohta kodin täyttäisi paistuvien pipareiden tuoksu.


15.12.2014
Kylläpä jouluun valmistautuminen onkin hauskaa ajatteli perhe. Kun tekee vähän kerrallaan ja aloittaa ajoissa ei tarvitse stressata. Jouluun on vielä 9 yötä ja asiat alkoivat näyttää hyvältä. Siivousurakkaa päätettiin toteuttaa Wilhelmiinan ohjeen mukaan ja siivota yksi huone kerrallaan.


Äiti pyysi voisiko Wilhelmiina pitää illalla seuraa tytöille, sillä äidin pitäisi päästä paketoimaan tyttöjen lahjoja ihan rauhassa. Nuoret naiset kun olivat jo sen verran innokkaita tietämään mitä paketeista tulisi niin ne pitäisi saada paperiin ennenkuin äidin hyvä piilo löytyisi. Wilhelmiina lupasi auttaa asiassa ja illalla oli äidin vuoro “kadota” hetkeksi kellariin ja aloittaa joulun valmistelun salaisempi vaihe.

16.12.2014
Kun perhe oli nukkumassa Wilhelmiinalle tuli jouluisa mieli, kun tuoksui ihana pipari.
Wilhelmiina ajatteli että enään kahdeksan päivää jouluun.Pirjo heräsi ja meni keittiöön
ja tervehti pientä kotitonttua.Kuule.sanoi Wilhelmiina.Tuntuu siltä haluaisin jotain viellä lyhtyyni. Pirjo kääntyi ja sanoi:Mitä viellä haluaisit lyhtyysi? Wilhelmiina mietti kun tiesi.
Hankkisitko minulle joulukuusen se olisi jouluista ja tuo myös ihanan kun katsoisin
ikkunasta.sanoi Wilhelmiina. Pirjo mietti mistä saisi pienen joulukuusen.Kun tytöt herä
sivät äiti mietti olisiko tytöillä pientä joulukuusta. Emmalla oli pieni joulukuusi ja he laitottoivat
joulukuusen lyhdyn viereen. (Tämän päivän tarinan kertoi meille Emma <3)


17.12.2014
Oli enää viikko jouluun ja Wilhelmiina ihaili joulukuusta, kaikkea jouluista täältä löytyikin valmiina. Oli ollut hauskaa näyttää perheelle miten joulua saadaan rakennettua pienillä teoilla ja vähälla rahalla. Seuraavaksi Wilhelmiina ajatteli ehdottaa jouluisen kranssin tekemistä. kellarissa näytti olevan aikamoinen määrä joulukuusen palloja ja sieltä löytyi myös kuumaliimapistooli sekä kranssipohja. Näitä yhdistämälla saataisiin toivottavsti jotain hienoa. Wilhelmiina oli kasannut tarvikkeita valmiiksi keittiön pöydälle ja odotteli aamutuimaan lyhdyssään perhettä herääväksi. Askarteluiltaa odottaen lähtivät lapset kouluun innoissaan.


18.12.2014
Ilta oli sujunut taas mukavissa merkeissä. Äiti sanoi, että kranssista oli tullut erittäin Amerikkalais-henkinen, mutta eiköhän se tähän kotiin sovi. Wilhelmiina ei oikein tiennyt mitä “Amerikkalais-henkinen” tarkoittaa, mutta koska lapset pitivät lopputuloksesta oli äiti ja Wilhelmiina tyytyväisiä. Wilhelmiinalla oli vielä ajatus kranssin jatkamisesta, mutta sen ehtisi tehdä vielä joululomalla.


Lapsilla oli läksytön viikko koulussa ja siksi oli iltaisin enemmän aikaa, kun ei tarvinnut opiskella. Wilhelmiinasta tuollainen oli vain hyvästä. Lapset saivat alkaa jo rauhoittumaan joululomaan ja joulun tunnelmiin. Iltaa vietettiinkin lukemalla kirjaa tytöille. Äiti vielä mietti miten saataisiin Wilhelmiinankin mökkiin oma kranssi. Jostakin senkin voisi askarrella. Mutta sitä ei tänään tehtäisi, sillä oli isän syntymäpäivä ja illalla juhlittaisiin perheen kesken..


19.12.2014
Yhteisellä aamiaisella kerrottiin omista joululahjatoiveita. Lapset halusivat leluja, isä sanoi omistavansa jo ihan kaikkea, mutta toivoi rauhallista joulua, äiti sanoi hynyilleni isän vieneen hänen joululahjatoiveensa, mutta kaikki olivat uteliaita mitä Wilhelmiina toivoi jouluksi. Wilhelmiina oli hetken hiljaa ja mietti. Lopulta hän sanoi toivovansa, että saisi viettää joulua oman perheensä kanssa. Niin paljon kuin hän pitikin tästä ihmis-perheestä niin hänellä oli ikävä omaa tonttuperhettään. Lapsista tuntui surulliselta, että Wilhelmiina lähtisi pois muutaman päivän päästä ja he ehdottivat voisiko pieni tonttu kutsua perheesä tänne ihmis-kotiin? Wilhelmiina pudisti päätään ja sanoi hänen vanhempiensa olevan siitä vanhanaikaisia, että ihmisille he eivät näyttäytyisi. Mutta hän kyselisi voisiko hänen sisarukset tulla kyläilemään jo vaikka viikonloppuna. Näkyi, että iloinen odotus valtasi koko perheen. Nyt tulisikin kiire tehdä joulusiivous loppuun. Eihän vieraita sekaiseen kotiin voisi laskea.


20.12.2014
Emma heräsi lauantai aamuna ensimmäisenä. Hän oli askarrellut yllätystä illalla ja halusi antaa sen Wilhelmiinalle ennenkuin muut heräävät. Emma hiipi keittiöön ja koputti lyhdyn oveen. Wilhelmiina avasi lyhdyn ja katsoi ihmeissän pientä nallea tytön sormissa.
Olen pahoillani, että en paketoinut tätä, mutta paperi oli liian paksua ja teippi liian isoa sinun pakettiisi, sanoi Emma
Voi kiitos, mutta eihän vielä ole joulu, ihmetteli Wilhelmiina.
Ei olekaan, mutta halusin antaa sen jo nyt, sillä ajattelin, että saatan unohtaa sen vielä joulu kiireessä. Kun sinä et ole täällä kanssamme viettämässä joulua. Emma näytti murheelliselta.
Voi tyttö kulta, minähän olen ollut täällä kaikkina jouluina, kun tämä talo on ollut pystyssä. En tainnut selittää sinulle hyvin tätä tonttujen joulunviettoa. Olen joka joulu katsonut, kun avaatte lahjat ja syötte jouluruoan ja kun menette nukkumaan olen lähtenyt vanhempieni luokse joulun viettoon. Silloin tontut juhlivat joulua, vasta illalla. Luulin sinun tietävän sen. Niinhän se siinä laulussakin lauletaan. “Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu…”
Emma alkoi hymyilemään leveästi, Wilhelmiina halasi Emman sormea kiittääkseen nallesta ja samalla perhe alkoi heräilemään. Tänään käytäisiin aamusta laulamassa joululauluja koululla ja illalla kyläilemässä. Jouluun oli enää 4 yötä.


21.12.2014

Pienestä mökistä kuului hihitystä ja puhetta, kun perhe kerääntyi aamiaiselle. Emma koputti lyhdyn oveen ja kysyi haluaisivatko tontutkin aamiaista. Mökkiin laskeutui hiljaisuus. Wilhelmiina kurkkasi oven raosta ja hymyili perheelle leveästi. Wilhelmiinan takana seisoi kaksi tonttua, jotka Wilhelmiina esitteli Linneaksi ja Esmeraldaksi, siskoikseen. Pienet hymyilevät tonttutytöt tervehtivät perhettä ja liittyivät aamiaiselle. He kertoivat tulleensa viime yön aikana, Wilhelmiina oli lähettänyt heille viestin lintujen mukana ja tytöt olivat kysyneet vanhemmiltaan luvan kyläilyyn. Yön aikana he olivat keksineet ajatuksen, josta he halusivat puhua perheen kanssa. Wilhelmiinan siskot olivat sen ikäiset, että he pitäisivät muuttaa kotoa pois pian. He olivat miettineet voisivatko he muuttaa ainakin aluksi Wilhelmiinan luo, koska heidän pitäisi opetella miten kotitontut elävät ennenkuin uskaltaisivat muuttaa omaan kotiinsa. Tontun pitäisi oppia kulkemaan niin, ettei perhe huomaa hänen olemassaoloaan ja monia muita taitoja. Wilhelmiina kertoi, että vintiltä löytyi monia koloja, jossa hänen siskonsa voisi asua ja he lupasivat olla tosi hiljaisia. Tytöt hyppivät onnesta, nyt heillä olisi yhden ihanan kotitontun lisäksi vielä kaksi tonttu-harjoittelijaa.

------------------------------------------------------
Ja nyt ihan joulukalenterin ulkopuolelta. Joulu alkaa lähestymään ja mitään ei tunnu enää ehtivän tehdä. Pari joululahjaa on tekemättä, mutta ne korvataan lahjakortilla "Yritin parhaani, mutta nyt en vain kerennyt. Lahja tulee joulun pyhien jälkeen" Tai jotain sinne päin. Stressiä en tästä joulusta suostu ottamaan.

Töistä sain tiistain vapaaksi ja silloin tehdään joulusiivous, jonka jälkeen rupeamme rauhoittumaan joulun viettoon. Wilhelmiinan tarinasta on kesken vielä 3 päivää. Emma kirjoitti jo yhden päivän tälle viikolle ja toivon, että hän kirjoittaisi myös jouluaatolle. Katsotaan saanko neidin tarinankerrontaan.

Rauhallista joulunodotusta kaikille!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Wilhelmiinan seikkailut osa2



7.12.2014
Wilhelmiina  katsoi tonttu rivistöä eteisen ovessa ja hymyili. Äiti oli päättänyt, ettei ne paperitontut nyt aina punaisia tarvitse olla. Ja tottahan se oli. Harvemmin muut kuin joulutontut pukeutuivat punaiseen.

Tonttuja oli monia erilaisia ja joulutontut olivat ainoita, jotka näyttäytyvät ihmisille säännöllisesti. Lasten piti jaksaa odottaa jouluaattoon asti lahjojaan ja pienen tontun hiippalakin vilaus auttoi pysymään kiltteinä. Ihmiset olivat vain menneet ihan sekaisin kaikesta joulu hömpötyksestä. Mainokset syöttivät outoja ajatuksia erilaisista asioista, joita ilman ihmiset eivät muka voineet elää. Monet kapistukset jäivät kaappien kätköihin tai pahimmillaan heitettiin ensimmäisessä siivouksessa roskiin. Osa oli niin kalliita, että monellakaan ei ollut varaa niihin ja lapset eivät ymmärtäneet miksi eivät voineet saada taas uusinta turhaketta lahjaksi.

Kunpa ihmiset vain ymmärtäisivät, että joulu ei ole kaikkea krääsää ja enemmän haluamista, vaan yhdessäoloa ja hiljentymistä arjen hulinasta. Perhe alkoi heräilemään ja Wilhelmiina kiirehti vielä viimeisen kerran piiloonsa ja ajatteli: “ Hyvää toista adventtia perheeni.”


8.12.2014
Oli taas maanantaiaamu. Äiti heräsi ensimmäisenä ja lähti viemään koiraa ulos. Äiti oli käynyt ruokkimassa kissan ja Wilhelmiina hymyili, kun aamu-uninen äiti ei ollut huomannut mitään erikoista. Wilhelmiina odotti tuolillaan istuen, että äiti ehtisi aamupalalle pöydän ääreen. Äiti istui  ja alkoi syömään puuroaan. Wilhelmiina veti syvään henkeä ja sanoi; Hei.

Äiti säpsähti ja kääntyi katsomaan lyhtyä. Hei, vastasi äiti ja katsoi nuoren näköistä kotitonttua, sinä taidat olla Wilhelmiina?, hän kysyi. Kyllä, vastasi Wilhelmiina. On hauska tutustua viimein näin kasvotusten, sanoi äiti ja hymyili, sinä näytätä aika nuorelta noin niinkuin tontuksi, hän jatkoi.

Wilhelmiina alkoi kertomaan itsestään, mutta äiti keskeytti ja kysyi saisiko hän herättää myös tytöt kuulemaan tätä? Wilhelmiina suotui ja kunhan tytöt olivat esitelleet itsensä Wilhelmiinalle ja söivät viimein aamiaista alkoi Wilhelmiina puhumaan.

Hän kertoi olevansa aika nuori kotitonttu, vain 140-vuotias. Siksi hän oli vielä niin nuoren näköinen. Hän oli alkujaan asunut tässä metsätonttuna ja noin 60 vuotta sitten, kun tähän oli alettu rakentamaan taloa oli hän päättänyt ryhtyä kotitontuksi, loput hänen perheestään muuttivat hieman syvemmälle tuonne talon takana olevaan metsään. Hän tapasi perhettään usein ja he olivat todella ylpeitä Wilhelmiinasta, joka oli saanut näin merkittävän tehtävän.

Wilhelmiina lupasi kertoa tehtävästä vielä tarkemmin tulevina päivinä ja lupasi, että perhe näkisi häntä nyt useammin. Heidän oli ainoastaan luvattava pitää Wilhelmiina omana tietonaan. Tähän perheen oli helppo suostua. Ennen töihin ja kuluun lähtöä sovittiin, että tänään askarreltaisiin pakettikortteja. Wilhelmiina istui tuolillaan ja huokaisi syvään, tämähän oli mennyt paljon paremmin kuin hän oli kuvitellut.


9.12.2014
Tytöt ja äiti istuivat taas keittiön pöydän ääressa juttelemassa Wilhelmiinan kanssa. Wilhelmiina oli kertonut joulumielen katoamisesta ja tonttuneuvoston päätöksestä tehdä asialle jotain. Tämä perhe oli ensimmäinen, jotka saivat nähdä kotitonttunsa. Jos kaikki menisi hyvin tehtäisiin sama useammassa perheessä, ympäri maailman, ensi vuonna.

Tytöt kyselivät mitä he voisivat tehdä auttaakseen Wilhelmiinaa ja kotitonttu selitti, että joulumieli alkoi pienistä asioista. Kaikkialla oli nyt kiire ja ihmiset olivat hermostuneita, ehkä myös kiukkuisia kaikesta kiireestä ja hälinästä. Joulumieltä olisi lisättävä pienillä teoilla. Sellaisilla, että ihmiset eivät hermostuisi toisen ystävällisyydestä ja hyvistä teoista.

Päätettiin, että tällä hetkellä riittäisi, kun hymyilisi muille ihmisille ja muistaisi olla kohtelias. Jotta tämä olisi hauskaa myös tytöille tehtiin siitä kilpailu. Kuka hymyilisi toisille ihmisille useimmin tänään ja muistaisi sanoa “Kiitos, ole hyvä, huomenta, päivää ja näkemiin.” Illalla kaikki kertoisivat tuloksensa ja voittaja saisi  lämpimän halauksen toisilta. Tällä tavalla kaikki saisivat halin ja voittaisivat, selitti Wilhelmiina äidille. =)


10.12.2014
Perhe oli saanut hyvän tuloksen edellisen päivän kohteliaisuus kilpailussa. Tytöt kulkivat pitkän koulumatkan takia taksilla kouluun ja molemmat olivat muistaneet tervehtiä ja kiittää taksikuskeja. Koulussa tytöt olivat hymyilleet kaikille ja illalla kävivät äidin kanssa vielä kaupassa ja he olivat todella kohteliaita kassa-tädille. Äiti oli ylpeä tyttäristään ja Wilhelmiina perheestään. Nyt olitiin jaettu joulumieltä muille ja taas olisi aika tehdä jotain pikku kotitontulle. Ilta vietettiin lyhdyn parissa ja keittiön pöytä muuttui rakennustyömaaksi.

11.12.2014
Wilhelmiina oli onnellinen muutoksesta, hänen oma, oikea kotinsa oli talon seinien välissä. Siellä oli tontulla oma kolo, jonka hän oli sisustanut vaatimattomasti, kuten tontuilla oli tapana. Tämä lyhty alkoi muuttumaan joksikin ihan muuksi. Hän mietti, että jos perhe suostuisi voisi hän käydä joulun jälkeenkin välillä asumassa täällä lyhdyssä. Sehän voisi olla kuin kesämökki. Wilhelmiina hymyili suunnitelmilleen. Voisi olla aika vaikeaa mennä asumaan takaisin omaan kotiin, kun hän oli jo ystävystynyt perheen kanssa. Aika näyttäisi miten kävisi.

Äiti katseli lyhtyä arvioiden ja päätti, että se tarvitsi vielä maalin päälleen. Minkä värisen Wilhelmiina siitä haluaisi? Päätettiin käydä katsamassa kodin maalivarasto ja sitten vasta päätettäisiin väri. Jotain vaaleaa oli Wilhelmiinan toive. Eikä ennen viikonloppua maalattaisi mitään käski Wilhelmiina. Tänään voisi jo paketoida ensimmäisiä lahjoja. Näin oltaisiin taas askelen verran lähempänä joulua.

12.12.2014
Illalla äiti ja tytöt olivat käyneet kaupassa ostamassa viimeiset joululahjat ja paketoineet jo suurimman osan niistä. Hauskaa oli ollut ja Wilhelmiina oli auttanut paljon. Aamulla he olivat taas aamiaisella keittiössä jutellen pienen tontun kanssa, kun isä saapui sinne. Vieläkään ei isälle oltu kerrottu Wilhelmiinasta, mutta hän oli ihmetellyt mitä oikeasti oli tekeillä.

Voisiko joku nyt kertoa minulle mitä täällä tapahtuu, sanoi isä. Tiedän kyllä, että joulun aikaan on salaisuuksia, joita ei kerrota, mutta tuo lyhty ei kyllä ole mikään salaisuus ja miksi siitä on nyt tullut aivan mökin näköinen, hän jatkoi. Hetken aikaa oli keittiössä aivan hiljaista ja sitten Wilhelmiina astui keskelle pöytää. Isä ei ensin tahtonut huomata pientä tonttua, mutta kun hän huomasi viimein liikettä pöydällä laajenivat hänen silmänsä suuriksi. Onko se Wilhelmiina? kysyi isä.

Silloin äiti ja tytöt saivat hämmästyä. Mistä isä tiesi kotitontun nimen ja mitä illalla tehtäisiin. Niitä ei ollut aikaa selitellä sen enempää, sillä tyttöjen koulutaksin valot näkyivät jo lähenevän. Oli aika pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä kouluun sekä töihin.


13.12.2014
Edellisenä iltana oli ihan koko perhe istunut keittiön pöydän ääressä, tytöt olivat maalanneet Wilhelmiinan mökkiä valkoiseksi ja kaikki olivat puhuneet oikein kunnolla. Isä kertoi, että oli tavannut Wilhelmiinan pienenä poikana. Talo, jossa perhe asui oli isän lapsuudenkoti ja ainoana lapsena oli Wilhelmiina ollut joskus isän leikkikaveri. Aikaa oli vain kulunut niin paljon, että isä oli jo aivan unohtanut pienen kotitontun olemassaolon. Wilhelmiina sanoi niin käyvän kovin usein, kun ihmiset kasvavat isoiksi he unohtavat monesti sellaiset asiat, joita muut sanovat saduiksi tai taikauskoksi.

Lauantaina perhe oli menossa Joulu markkinoille Hyrylään ja he kysyivät haluaisiko Wilhelmiina tulla heidän mukaansa. Wilhelmiina voisi olla vaikka äidin kassissa ja kurkkia sieltä, että  muut eivät huomaisi pientä tonttua. Tämä sopi Wilhelmiinalle, hän ei käynyt missään muualla, kun perhettään tapaamassa lähimetsässä ja nyt hän pääsisi oikein automatkalle. Markkinoilta perhe suuntaisi lasten mummua ja vaaria katsomaan Vantaalle. Sinnekin Wilhelmiina pääsisi mukaan ja sovittiin, että hän saisi pysyä piilossa jos niin halusi.

Wilhelmiinaa jännitti, mutta hän uskoi, että tästä tulisi todella hauska kokemus.

Hyvää Lucian päivää kaikille. Wilhelmiinan tarinaa voi seurata joulunajan päivittäin Facebookissa Violettia ja villalankaa-blogin sivuilla: https://www.facebook.com/Violettiajavillalankaa joulun jälkeen keksitään sinne sitten jotain muuta =)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lego-pojan joululahja

Tarvitaan; miesten maastokuvioista housukangasta 1,5m (leveys 1,5m), hupparinauhaa 6m ja ompelulankaa.
Leikkaa tarvittaessa kangas oikean kokoiseksi,
Kulmista leikataan kolmion muotoiset palat pois, tässä mitta on molemmista reunoista 10 cm kärjestä mitattuna. Ompele kapea päärme kulmaan.

Taita pitkille sivuille 2cm leveät nauhakujat, Tässä sisävara on 2cm ja päärmeen leveys 2cm. Ompele kunnon päättelyt aloitus ja lopetus kohtaan, sillä ne joutuvat suurimmalle rasitukselle. Silitä. Pujota hupparinaru nauhakujaan ja jätä kulmiin lenkit, solmi merimiessolmulla narun päät yhteen.
Valmista. Tämän päällä on hyvä leikkiä Legoilla ja leikin loputtua kulmien lenkeistä kiinni, nauha kiristää alustan pussiksi ja koko pussi on helppo siirtää syrjään ja seuraavan leikin alkaessa taas avata. 

Tein tälläisen jo noin 20 vuotta sitten pikkuveljelleni isäni pyynnöstä. Tänä jouluna alustan saa veljeni poika, toivoms tähän tuli veljeltäni. =) Samanlainen on valmisteilla myös sinisestä maastokuvio kankaasta omille tytöilleni Littlest Pet Sohp leikkien alustaksi. 

Kaikki mitä helpottaa siivousta on tervetullut tähän taloon ;)
Ja lahja sai myös laaduntarkkailijan hyväksynnän =)

Hyvää toista adventtia.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Wilhelmiina tontun tarina / jouluvalmisteluja



30.11.2014
Pieni kotitonttu istui kirjahyllyn päällä ja katseli perhettään. Hän oli saanut suuren tehtävän ja oli peloissaan. Kaikki, mitä tontut olivat salanneet nämä vuosisadat saattoi tulla julkiseksi ja kaikki oli tämän perheen päätöksen varassa. Kotitonttu huokaisi ja toivoi, että tonttujen neuvosto olisi valinnut oikein. Joulumieli alkoi kadota maailmasta ja nyt oli viimeinen hetki tehdä asialle jotain. Jostain oli aloitettava. Koko kesän ja syksyn olivat tontut tehneet tiedustelutyötä ja viimeisen valinnan oli ratkaissut arpa. Arpa oli osunut tälle perheelle, joka ei edes keittiönsä pöytää saanut pidettyä puhtaana. Tonttu huokaisi ja luki ohjeensa vielä kerran. Ohjeet olivat yksinkertaiset: “Tuo joulumieli tälle perheelle ja yritä pitää tonttujen valtakunta piilossa muulta maailmalta.” Saa nähdä miten käy kotitonttu huokaisi. hän ajatteli mennä hetkeksi nukkumaan, yöstä tulisi pitkä.

1.12.2014
Äiti heräsi aamulla ensimmäisenä, kuten aina arkiaamuisin. Hän käveli keittiöön, laittoi valot päälle ja jäi ihmeissään tuijottamaan tahratonta keittiönpöytää, jonka päälle oli ilmestynyt lyhty. Lyhdyssä näytti olevan jotain, pumpulia, pala kangasta ja pieni tyyny. Lyhdyn kahvassa oli pieni lappu, jonka äiti irrotti ja avasi. Lapussa luki: “Jos annatte minun asua tässä lyhdyssä jouluun asti niin autan perhettänne joulun valmisteluissa. Toivoisin kuitenkin, että pidätte minut salaisuutena, sillä me tontut emme halua julkisuutta, kuten te ihmiset. Terveisin, Kotitonttunne Wilhelmiina.” Äiti katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Hän ruokki kissan, käytti koiran ulkona, ihmetteli vielä lappua ja lyhtyä ja päätti viimein mennä herättämään perheen tytöt. Perheen naiset miettivät mitä pitäisi tehdä. Lapset rakastivat joulua ja halusivat Wilhelmiinan auttavan heitä. Viimein he päättivät hyväksyä Wilhelmiinan tarjouksen. Äiti sanoi ääneen keittiössä: “Kiitos Wilhelmiina tarjouksesta, me hyväksymme sen. Tervetuloa perheeseemme. Voimmeko pitää tämän salassa myös isältä ja kertoa hänelle vasta jouluna. Hän ei usko tonttuihin ja tämä uutinen voisi järkyttää häntä.” Wilhelmiina katsoi heitä piilostaan ja vastasi niin kovalla äänellä kuin vain pystyi: “Kyllä tämä minulle sopii. Aloitetaan heti huomenna.”

2.12.2014
Maanantai-iltana, kun äiti oli melkein jo nukahtanut oli pimeydestä kuulunut pieni ääni:” Hei, saanko vähän kierrellä talossa ja katsoa löytyykö jotain tarvikkeita jouluun?” Äiti vastasi unisesti, että tottakai, käänsi kylkeään ja nukahti. Perheen kissa Minni meni nukkumaan lyhdyn viereen ja vahti pienen tontun tekemisiä.

Tiistaiaamuna oli pöydällä kasa silkkipaperia ja saksia. Säätiedoitus ei näyttänyt hyvältä ennen joulua. Lunta ei taitaisi etelään tulla, joten jotain olisi tehtävä. Tämän päivän työnä olisi pestä ikkunat sisältä ja askarrella niihin lumihiutaleita. Iltaa odotellessa kotitonttu Wilhelmiina katseli lämmöllä uutta kotiaan, lyhtyä, keittiön pöydällä. Enää ei tarvinnut nukkua pumpulin päällä. Perhe oli tehnyt hänelle sängyn, peiton ja kunnon tyynyn. Wilhelmiina hymyili itsekseen ja ajatteli, että ehkä tästä tulisi sittenkin hyvä joulu.



3.12.2014
Edellisnä iltana oli koko kodin läpi puhaltanut kunnon paperilumimyräkkä. Keskiviikko aamuna, ensimmäistä kertaa koko vuonna, tytöt heräsivät ensin he juoksivat innolla keittiöön katsomaan, jospa näkisivät edes vilauksen kotitontustaan, mutta turhaan. He eivät tienneet, että tontut eivät tarvitse paljoakaan unta. Tontut voivat valvoa monta päivää ja nukkuvat enemmän, kun siihen on aikaa. Joulun aikaan eivät kotitontutkaan ehdi kovin nukkumaan. Lyhdyn kahvassa oli pieni lappu ja tytöt avasivat sen varovasti. Siinä luki:” Hei, auttaisitteko tekemään lyhtyni hieman kotoisammaksi tänään? Kiitos. Terveisin, Wilhelmiina.” Äiti oli viimein herännyt kolinaan ja tuli keittiöön katsomaan mitä siellä tapahtui. Hän luki lapun ja katsoi lyhtyä ja sanoi, että sinne tarvittiin ainakin matto ja verhoja voisi miettiä viikonloppuna. Löytyisiköhän tyttöjen nukkekodista pieni pöytä ja tuoli. Kyllä tonttukin tarvitsee omaa rauhaa ja kunnon kodin. Mutta ensin kouluun ja töihin. Illalla sisustettaisiin.



4.12.2014
Aamulla perhe löysi taas lapun lyhdyn kahvasta. “Kiitos matosta ja huonekaluista. Mitä jos tekin koristelisitte kotianne joulua varten? Terveisin, Wilhelmiina” Äiti mietti perheen kissaa, joka rakasti tiputella kaikki koriste-esineet lattialle ja koiraa, joka rakasti jahdata kissaa. Tästä tulisi pulmallista, mutta kaipa he jotain keksisivät. Onneksi olisi päivä aikaa miettiä miten tämä tehtävä toteutettaisiin. Illalla Wilhelmiina katsoi salaisesta paikastaan kirjahyllyn päältä, kun äiti tyhjensi vitriinin kaksi ylintä hyllyä ja teki sinne joulukoristeista asetelmat. Hän näytti tyytyväiseltä työhönsä ja kävi hakemassa kameran. Sillä aikaa Wilhelmiina juoksi vitriinin luo ja kiipesi ylähyllylle. Hän kerkesi juuri kumartumaan koristetalon taakse ennen kuin äiti palasi kameran kanssa. Kuvia katsoessaan äiti ihmetteli outoa kohtaa eräässä kuvassa ja hymyili. “Kiitos Wilhelmiina, kun tulit auttamaan.”, sanoi äiti.


5.12.2014
Perjantai aamu on perheellä aina kiireisin. Uni painoi silmäluomia ja kaikki olisivat halunneet jäädä kotiin nukkumaan. Wilhelmiina oli jättänyt taas lapun tuttuun paikkaan lyhdyn kahvaan. Lapussa luki, että perhe oli tehnyt hyvää työtä, nyt olisi aika kirjoittaa osoitteet joulukortteihin, jotta maanantaina ne voisi viedä postiin. Perhe lähti kouluun ja töihin. Wilhelmiina istui pieneen tuoliinsa pienen pöydän ääreen ja otti kynän sekä paperia esille ja alkoi kirjoittamaan ensimmäisen viikon selontekoaan tonttuneuvostolle. Kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Wilhelmiinaa hieman jännitti, sillä seuraavalla viikolla olisi aika esittäytyä perheelle ihan kunnolla. Tähän asti hän oli antanut ohjeita kirjeillä ja huudellen piilostaan. Nyt olisi hetki tulla esittäytymään kunnolla ja silloin olisi myös ratkaisun hetki. Pystyisikö perhe pitämään hänet salassa vai päätyisikö hän Kymmenen uutisten kevennykseksi? Hän kuitenkin oli luottavaisin mielin, sillä perhe oli jo osoittautunut hyvinkin joulumieliseksi.

6.12.2014
Wilhelmiina heräsi tuttuun tapaan aikaisin, mutta nyt pientä kotitonttua odotti yllätys lyhdyn edessä. Oli Suomen Itsenäisyyspäivä ja perhe oli askarrellut Wilhelmiinalle Suomen lipun lyhdyn koristeeksi. Tällä kertaa oli Wilhelmiinan vuoro löytää pöydältä lapun, lapussa luki: Tänään askartelemme tonttuja koristeeksi kotiin. Wilhelmiina hymyili, perhe oli käynyt yllättämässä hänet yöllä ja he olivat antaneet hänen nukkua ihan rauhassa. Pöydälle oli myös ilmestynyt pienet housut, paita ja huivipipo. Juuri sopivan kokoiset pienelle kotitontulle, huomasi Wilhelmiina pukiessaan vaatteita päälleen..

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Nuorempi tytöistäni haluaa usein, että kerron hänelle itsekeksimäni sadun. Yleensä tarina kertoo Emma sammakosta ja Jenny kirahvista, jotka ovat Joulupukilla töissä, mutta tällä kertaa satu sai sankarikseen kotitonttumme Wilhelmiinan. Wilhelmiinan tarina päivittyy joka päivä blogin facebook sivuille: https://www.facebook.com/Violettiajavillalankaa Ja tänne aina viikko kerrallaan. 

Tarinan ulkopuolelta voin kertoa, että sukkamaratooni on saatu miltei valmiiksi. Enää kaksi paria tekemättä ja useampi päättelemättä. Sitten on joululahjat valmiit =)

Se, miten kaikki on näin valmista jo ennen joulua voi vain ihmetellä, sillä yleensä päättelen viimeisiä juuri ennen lahjojen antamista. Jossain kalvaa tunne, että jotain on unohtunut...? Mutta ehkäpä Wilhelmiinalla on jotain tekemistä asian kanssa ;)