lauantai 6. joulukuuta 2014

Wilhelmiina tontun tarina / jouluvalmisteluja



30.11.2014
Pieni kotitonttu istui kirjahyllyn päällä ja katseli perhettään. Hän oli saanut suuren tehtävän ja oli peloissaan. Kaikki, mitä tontut olivat salanneet nämä vuosisadat saattoi tulla julkiseksi ja kaikki oli tämän perheen päätöksen varassa. Kotitonttu huokaisi ja toivoi, että tonttujen neuvosto olisi valinnut oikein. Joulumieli alkoi kadota maailmasta ja nyt oli viimeinen hetki tehdä asialle jotain. Jostain oli aloitettava. Koko kesän ja syksyn olivat tontut tehneet tiedustelutyötä ja viimeisen valinnan oli ratkaissut arpa. Arpa oli osunut tälle perheelle, joka ei edes keittiönsä pöytää saanut pidettyä puhtaana. Tonttu huokaisi ja luki ohjeensa vielä kerran. Ohjeet olivat yksinkertaiset: “Tuo joulumieli tälle perheelle ja yritä pitää tonttujen valtakunta piilossa muulta maailmalta.” Saa nähdä miten käy kotitonttu huokaisi. hän ajatteli mennä hetkeksi nukkumaan, yöstä tulisi pitkä.

1.12.2014
Äiti heräsi aamulla ensimmäisenä, kuten aina arkiaamuisin. Hän käveli keittiöön, laittoi valot päälle ja jäi ihmeissään tuijottamaan tahratonta keittiönpöytää, jonka päälle oli ilmestynyt lyhty. Lyhdyssä näytti olevan jotain, pumpulia, pala kangasta ja pieni tyyny. Lyhdyn kahvassa oli pieni lappu, jonka äiti irrotti ja avasi. Lapussa luki: “Jos annatte minun asua tässä lyhdyssä jouluun asti niin autan perhettänne joulun valmisteluissa. Toivoisin kuitenkin, että pidätte minut salaisuutena, sillä me tontut emme halua julkisuutta, kuten te ihmiset. Terveisin, Kotitonttunne Wilhelmiina.” Äiti katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Hän ruokki kissan, käytti koiran ulkona, ihmetteli vielä lappua ja lyhtyä ja päätti viimein mennä herättämään perheen tytöt. Perheen naiset miettivät mitä pitäisi tehdä. Lapset rakastivat joulua ja halusivat Wilhelmiinan auttavan heitä. Viimein he päättivät hyväksyä Wilhelmiinan tarjouksen. Äiti sanoi ääneen keittiössä: “Kiitos Wilhelmiina tarjouksesta, me hyväksymme sen. Tervetuloa perheeseemme. Voimmeko pitää tämän salassa myös isältä ja kertoa hänelle vasta jouluna. Hän ei usko tonttuihin ja tämä uutinen voisi järkyttää häntä.” Wilhelmiina katsoi heitä piilostaan ja vastasi niin kovalla äänellä kuin vain pystyi: “Kyllä tämä minulle sopii. Aloitetaan heti huomenna.”

2.12.2014
Maanantai-iltana, kun äiti oli melkein jo nukahtanut oli pimeydestä kuulunut pieni ääni:” Hei, saanko vähän kierrellä talossa ja katsoa löytyykö jotain tarvikkeita jouluun?” Äiti vastasi unisesti, että tottakai, käänsi kylkeään ja nukahti. Perheen kissa Minni meni nukkumaan lyhdyn viereen ja vahti pienen tontun tekemisiä.

Tiistaiaamuna oli pöydällä kasa silkkipaperia ja saksia. Säätiedoitus ei näyttänyt hyvältä ennen joulua. Lunta ei taitaisi etelään tulla, joten jotain olisi tehtävä. Tämän päivän työnä olisi pestä ikkunat sisältä ja askarrella niihin lumihiutaleita. Iltaa odotellessa kotitonttu Wilhelmiina katseli lämmöllä uutta kotiaan, lyhtyä, keittiön pöydällä. Enää ei tarvinnut nukkua pumpulin päällä. Perhe oli tehnyt hänelle sängyn, peiton ja kunnon tyynyn. Wilhelmiina hymyili itsekseen ja ajatteli, että ehkä tästä tulisi sittenkin hyvä joulu.



3.12.2014
Edellisnä iltana oli koko kodin läpi puhaltanut kunnon paperilumimyräkkä. Keskiviikko aamuna, ensimmäistä kertaa koko vuonna, tytöt heräsivät ensin he juoksivat innolla keittiöön katsomaan, jospa näkisivät edes vilauksen kotitontustaan, mutta turhaan. He eivät tienneet, että tontut eivät tarvitse paljoakaan unta. Tontut voivat valvoa monta päivää ja nukkuvat enemmän, kun siihen on aikaa. Joulun aikaan eivät kotitontutkaan ehdi kovin nukkumaan. Lyhdyn kahvassa oli pieni lappu ja tytöt avasivat sen varovasti. Siinä luki:” Hei, auttaisitteko tekemään lyhtyni hieman kotoisammaksi tänään? Kiitos. Terveisin, Wilhelmiina.” Äiti oli viimein herännyt kolinaan ja tuli keittiöön katsomaan mitä siellä tapahtui. Hän luki lapun ja katsoi lyhtyä ja sanoi, että sinne tarvittiin ainakin matto ja verhoja voisi miettiä viikonloppuna. Löytyisiköhän tyttöjen nukkekodista pieni pöytä ja tuoli. Kyllä tonttukin tarvitsee omaa rauhaa ja kunnon kodin. Mutta ensin kouluun ja töihin. Illalla sisustettaisiin.



4.12.2014
Aamulla perhe löysi taas lapun lyhdyn kahvasta. “Kiitos matosta ja huonekaluista. Mitä jos tekin koristelisitte kotianne joulua varten? Terveisin, Wilhelmiina” Äiti mietti perheen kissaa, joka rakasti tiputella kaikki koriste-esineet lattialle ja koiraa, joka rakasti jahdata kissaa. Tästä tulisi pulmallista, mutta kaipa he jotain keksisivät. Onneksi olisi päivä aikaa miettiä miten tämä tehtävä toteutettaisiin. Illalla Wilhelmiina katsoi salaisesta paikastaan kirjahyllyn päältä, kun äiti tyhjensi vitriinin kaksi ylintä hyllyä ja teki sinne joulukoristeista asetelmat. Hän näytti tyytyväiseltä työhönsä ja kävi hakemassa kameran. Sillä aikaa Wilhelmiina juoksi vitriinin luo ja kiipesi ylähyllylle. Hän kerkesi juuri kumartumaan koristetalon taakse ennen kuin äiti palasi kameran kanssa. Kuvia katsoessaan äiti ihmetteli outoa kohtaa eräässä kuvassa ja hymyili. “Kiitos Wilhelmiina, kun tulit auttamaan.”, sanoi äiti.


5.12.2014
Perjantai aamu on perheellä aina kiireisin. Uni painoi silmäluomia ja kaikki olisivat halunneet jäädä kotiin nukkumaan. Wilhelmiina oli jättänyt taas lapun tuttuun paikkaan lyhdyn kahvaan. Lapussa luki, että perhe oli tehnyt hyvää työtä, nyt olisi aika kirjoittaa osoitteet joulukortteihin, jotta maanantaina ne voisi viedä postiin. Perhe lähti kouluun ja töihin. Wilhelmiina istui pieneen tuoliinsa pienen pöydän ääreen ja otti kynän sekä paperia esille ja alkoi kirjoittamaan ensimmäisen viikon selontekoaan tonttuneuvostolle. Kaikki oli sujunut hyvin tähän asti. Wilhelmiinaa hieman jännitti, sillä seuraavalla viikolla olisi aika esittäytyä perheelle ihan kunnolla. Tähän asti hän oli antanut ohjeita kirjeillä ja huudellen piilostaan. Nyt olisi hetki tulla esittäytymään kunnolla ja silloin olisi myös ratkaisun hetki. Pystyisikö perhe pitämään hänet salassa vai päätyisikö hän Kymmenen uutisten kevennykseksi? Hän kuitenkin oli luottavaisin mielin, sillä perhe oli jo osoittautunut hyvinkin joulumieliseksi.

6.12.2014
Wilhelmiina heräsi tuttuun tapaan aikaisin, mutta nyt pientä kotitonttua odotti yllätys lyhdyn edessä. Oli Suomen Itsenäisyyspäivä ja perhe oli askarrellut Wilhelmiinalle Suomen lipun lyhdyn koristeeksi. Tällä kertaa oli Wilhelmiinan vuoro löytää pöydältä lapun, lapussa luki: Tänään askartelemme tonttuja koristeeksi kotiin. Wilhelmiina hymyili, perhe oli käynyt yllättämässä hänet yöllä ja he olivat antaneet hänen nukkua ihan rauhassa. Pöydälle oli myös ilmestynyt pienet housut, paita ja huivipipo. Juuri sopivan kokoiset pienelle kotitontulle, huomasi Wilhelmiina pukiessaan vaatteita päälleen..

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Nuorempi tytöistäni haluaa usein, että kerron hänelle itsekeksimäni sadun. Yleensä tarina kertoo Emma sammakosta ja Jenny kirahvista, jotka ovat Joulupukilla töissä, mutta tällä kertaa satu sai sankarikseen kotitonttumme Wilhelmiinan. Wilhelmiinan tarina päivittyy joka päivä blogin facebook sivuille: https://www.facebook.com/Violettiajavillalankaa Ja tänne aina viikko kerrallaan. 

Tarinan ulkopuolelta voin kertoa, että sukkamaratooni on saatu miltei valmiiksi. Enää kaksi paria tekemättä ja useampi päättelemättä. Sitten on joululahjat valmiit =)

Se, miten kaikki on näin valmista jo ennen joulua voi vain ihmetellä, sillä yleensä päättelen viimeisiä juuri ennen lahjojen antamista. Jossain kalvaa tunne, että jotain on unohtunut...? Mutta ehkäpä Wilhelmiinalla on jotain tekemistä asian kanssa ;)

2 kommenttia:

  1. Kauniita lmihiutaleita.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle.

    VastaaPoista
  2. mainio tarina, ja upeita nuo hiutaleet.

    VastaaPoista