tiistai 3. helmikuuta 2015

Entäs jos

Tänään ajelin autolla aamusta töihin ja tavallisen äänenavaus-rutiinin sijasta jouduin kuuntelemaan pelkkää hiljaisuutta. Aamu- ja iltaruuhkan perus toiminto minulle on laulaminen autossa. Samalla voin syvällä mielikuvituksissani (siis kaiken todellisen huomionihan kiinnitän ajamiseen) kuvitella olevani suuri rokkistara laulamassa stadionilliselle ihailevia faneja ja tapaamassa muita julkkiksia (siis ihan totta???) No, joka tapauksessa tänään oli asia toisin. Radio päätti lopettaa yhteistyönsä eikä edes muistitikulta saanut kuulumaan mitään. Masensi...

Sitten se ajatus tuli mieleeni. Koska lapsilla on "turva-tutti, turva-riepu tai turva-unilelu" miksei minullakin voisi olla "turva-lankakerä"?

Töissä tulee aina joskus päiviä, jolloin mikään ei tunnu toimivan. Samoihin asioihin joutuu vääntämään rautalangasta vastauksia samoille ihmisille useamman kerran päivässä. (Miksi he eivät usko ensimmäisestä kerrasta?) Ja joskus vain harmittaa todella paljon jostain muusta syystä. En osaa mitään ja kaikki sortuu niskaan. Juuri noihin ajatuksiin pitäisi saada työpaikalle se "turva-lankakerä".

Lankakerän voisi sijoittaa vaikka läheiseen viherkasviin. Tuomaan uusia tuulia toimiston sisustusmaailmaan.

Tai suoraan näppäimistön päälle, ihan omien silmien alle. Rauhoittamaan läsnäolollaan.
Jos toimistosta löytyy kaapinkahva, johon aina törmätään. Niin siihen pehmusteeksi.
Tai jos haluaa asian pitää ihan omana tietonaan niin sitten sitä voi säilyttää vaikka käsilaukussaan.
Mutta "turva-lankakerän" toiminto olisi ihan siinä, että todella huonolla hetkellä sen voisi ottaa jonnekin rauhallisempaan paikkaan, vaikka vessaan, jos muutakaan paikkaa ei löydy. Sitä voisi painaa otsaa vasten, jotta voisi tuntea langan pehmeyden ja lämmön rauhoittavana. Lankaa voisi pyöritellä käsissä ja ehkä se kertoisi miksi se haluaa muotoutua, joten jos lanka huutaa haluavansa vaikka lapasiksi niin tiedossa olisi illaksi ihan mukavaa tekemistä.

Hetken päästä alkaisi huono mieli poistumaan, pulssi palautuisi normaaliksi ja verenpaine laskisi kriittisistä "nyt menee hermo"-lukemista. Pian pääsisi palaamaan takaisin töiden pariin rauhoittuneena ja uusin ideoin. Jos lanka haluaisi valmistua joksikin pitäisi vain muistaa tuoda uusi kerä takaisin töihin, jotta seuraavaa paniikkikohtausta varten olisi lankaa taas varalla.

Esitin tämän ajatuksen töissä aamulla ja sain vastaani aikamoisen naurun remakan. Tuntuu, kuin minua ei oikein ymmärretäisi siellä.  -Huokaus-

On varmaan hyvä päättää tämä seuraaviin sanoihin:
Hei, olen Pirjo. Olen lankaholisti... ;)


10 kommenttia:

  1. Heh, olipa hauska postaus.Meillä töissä on kaikkien kassit kahvihuoneen kaapissa. Jos kävisin siellä alvariinsa lankaa hiplaamassa, voisivat luulla joksikin muuksi holistiksi, Mutta meillä on monta neulojaa , voitaisikin ottaa yhteinen turvakerä :)

    VastaaPoista
  2. outoa porukkaa, kun eivät ymmärtäneet

    VastaaPoista
  3. Hieno idea. Työkaverisi ovat vain kateita.

    VastaaPoista
  4. Heh hee mikä idea. Ihana olisi välillä ottaa turvalankakerä poskea vasten lohduttamaan.

    VastaaPoista
  5. Hyvä idea! Taidankin kokeilla jo tänään, kun menen tiukkaan aamupalaveriin.

    VastaaPoista
  6. Mulla on turvakerä töissä, mutta on myös sukkapuikot ja neulon tarpeen mukaan muutaman kerroksen kahvitauolla... rauhoittaa kummasti :)

    VastaaPoista
  7. Mulla on kolme kerää lankaa töissä ja puikot. Rauhottaa!! Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  8. Aina tarpeen mukaan mulla kulkee turvakerä käsilaukussa mukana. Se kulkee semmoisiin aikoihin kun tiedän että on mittauksia tiedossa jossa tehdään vähän ja odotetaan paljon, tai muuta juttua joka jo valmiiksi ahdistaa. Silloin voin välilllä laittaa toimiston oven kiinni ja neuloa pienen hetken.

    VastaaPoista
  9. Aivan loistava idea! Hmm... mulle tuskin töissä naurasivat vaikka veisinki turvakerän sinne... se vaan että saattasivat tulla omimaan kun tiukka paikka tulee. =) Eli
    turvakerä vaan matkaan!!!!

    VastaaPoista