Ihan haikea fiilis

Tänään se tuli, SNY-kierroksen viimeinen paketti. Tuli ihan haikea fiilis sitä avatessa, sillä minun SNY:ni on kyllä ollut niin ihana, että olisin toivonut kierroksen jatkuvan vielä ;)

Paketista löytyi kolme kerää Virkkauslankaa, kynttilöitä, teetä (tuo violettipussinen Traditional afternoon tea on suosikkiani), Marianne sekoitus karkkeja ja kaunis kortti. Kiitos!

Tässä välissä kysymys. Tuo punaraidallinenhan on aina ollut Marianne, siniraidallinen oli aiemmin Marimint, mutta mitä tuo oranssiraidallinen oli nimeltään? Muistaako kukaan vai oliko sillä mitään omaa nimeä? Tälläisiä elämän pieniä asioita, joita vain alkaa pohtimaan =)

Mutta itse asiaan. Ihanainen SNY:ni paljastui tämän paketin mukana ja hän on Nenniamalia eli Jenni blogista Elämän pieniä iloja. Suuri kiitos sinulle tästä syksystä. Upeita paketteja jokainen ja aina saapuneet juuri siihen hetkeen, kun eniten on piristystä tarvinnut. Erittäin hyvää Joulua sinulle!

Minun "suuri" haaveeni on jo pitkään ollut "oman" huivin suunnitteleminen. Jotenkin kuvittelin istuvani ruutuvihkon edessä ja pureskelevani lyijykynän päätä pähkäillessäni miten kyseisen huivin mallikerta tulisi tehdä. No pari kertaa yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. 10 minuuttia ja jo piti lähteä jonnekkin muualle. No tuo haave odottaa vielä toteutumistaan, mutta sitä ennen syntyi tälläinen

Ei tämä nyt mitenkään suunniteltu ole, mutta tämä on ensimmäinen huivi ilman mallia, jonka olen tehnyt. Kokoa tuli noin 150*75 cm ja lankana Novitan Huurre, jota oli mielettömän ihana virkata.

Tämä on lähdössä entiselle työkaverille ja on toivottavasti perillä ennen joulua.

Se mistä nyt olen todella ylpeä on tässä.

Nuoremman neidin koulusta tuomat käsityöt. Vaaleanpunainen pupu ja kaunis ryijy, jota saan nyt kuulemma lainata =)

Tajusin juuri, että en ole varmaan puoleen vuoteen esitellyt mitään ostamaani. Se ei tarkoita sitä etten olisi ostanut mitään, mutta jostain syystä se on nyt jäänyt tekemättä. Rupesiko itseä nyt hävettämään tämä parantumaton lankaholismi? Tasaisesti olen ostellut kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, mutta nyt päätin ostaa itselleni joululahjan. Nuo KnitPron virkkuukoukut kun ovat kuin karamellit ja lankaahan ei koskaan voi olla liikaa???  Oli vähällä etten hankkinut kahta settiä virkkuukoukkuja, sillä ajattelin tuollaisen setin sopivan hyvin mökille, sinne kun on tarkoitus koota "survival kit" ensi kesäksi. Tämä tuntui tarpeelliselta, jos kävisi niin hassusti, että unohdan jonkun kerran ottaa käsityön mukaan. Se on kyllä yleensä se ensimmäinen pakattava, mutta koskaan ei voi ottaa liian varmanpäälle, kun on kyse käsitöistä ;)

 Hyvää viikonjatkoa kaikille. Viikonloppuna lupailen käynnistää arvonnan, sillä sitä en olekkaan pitänyt aikoihin.