My Precious

Helmikuussa vietimme mieheni kanssa 11-vuotis hääpäiväämme ja aloin todella toivomaan uutta vihkisormusta. Puhetta siitä on ollut jo pidempään, mutta nyt tuntui olevan oikea aika tarttua toimeen.

Vanhalle sormukselle kävi köpelösti, sillä se sekä kihlasormukseni oli aikojen saatossa kutistuneet. Jotain kummaa oli päässyt käymään niille, siis samalla tavalla kuin useille vaatteilleni kaapissa. Pois se minusta, että yhtään kiloa painoa olisi tässä vuosien varrella tullut lisää, mutta kutistumista nyt vain oli päässyt tapahtumaan. Jonkun aikaa olin ilman sormuksia, mutta kun uniin jo tuli ihmisiä neidittelemään niin sen jälkeen olen käyttänyt hopeista kaapista löytynyttä sormusta, mutta ei se ole sama asia.

Täytyy myöntää, että hieman alan ammattilaiset hymyilivät leveämmin, kun selitin kullan kutistumisesta, mutta apua ongelmaani annettiin erittäin ammattitaitoisesti ja ystävällisesti.

Minulle ei timantit ole mitenkään "se juttu" mitä sormukseltani vaadin. Ennemminkin värilliset jalokivet ja puolijalokivet ovat makuuni ja raha on se ratkaiseva tekijä myös tässä tilanteessa. Tänään sen sitten sain, uuden aarteeni.

Violettia sen olla pitää. Eli ametisteja sekä valtavan taidokasta kotimaista kultasepäntyötä. Toivottavasti ensiyönä tulee joku unissani rouvittelemaan ;)

Hyvää keskiviikkoa kaikille.